topira Kirjoita kun sinusta se on hauskaa tai juolahtaisi mieleesi

Ei olisi kannattanut

Kaupparatsu ajeli kaukana syrjäisillä maaseuduilla myymässä tuotteitaan ovesta ovelle ja yön aikana ajellessaan hänen autoonsa tuli vikaa.

 

Hän tarkisti bensamittarinsa ja ronkittuaan moottorinsa pitkään, missään ei ollut vikaa ja häntä janotti kovasti. Auton kattolampun avattuaan hän vilkaisi sisätilansa sekä tuotteitaan, että löytyisikö sieltä mitään vettä janoonsa. Sillä hän kulutti viimeiset rahansa autonsa tankkiin ja lompakossa asustavat vain uudet koiperhoset rakentamaan yhteiskuntaansa.

 

Ei auttanut muu kuin avata takaluukku, jossa tietenkin oli palanut takavalo ja pimeässä hän haparoi käsituntumalta, että tulisi varmasti joku pullo vastaan. Muutamat pullot olivat tyhjiä ja viimein tarttui puolikas pullo ja kulautettuaan sitä, hän alkoi voida pahoin ja pakko oli yrjötä.

 

Hölmönä hän tajusi, että käyttelee sytkäriä tupakoidessaan. Sytkärin sytytettyään hän vilkaisi takaluukkuaan. Läjä täynnä muovisia tuoteviinapulloja ja hänen vieressään maassa oli puolillaan ollut Lasol-purkki. Raskaasti kiroiltuaan ja hetkisen kurlattuaan ehtaa vodkaa hän huomasi, että kaukana kajastui maatilan valot ja hän päätti lähteä kysymään sieltä yöpymispaikkaa.

 

Kaupparatsu koputti maatilan talon ovea ja äkkiä kuului kovaa haukkumisia ja goljatin kokoinen maanviljelijä aukaisi uksensa haulikkonsa kanssa vierellään pari isoa, pelottavan näköisiä dobermannia.

 

- Mitä asiaa?! Karjui isäntä vihaisesti.

 

Kaupparatsu valahti valkoiseksi kuin dobermannien hampaat. Hän tajusi, että oli puhuttava rehellisesti isännälle kuin joutua lyijymyrkkyyn tai dopsujen hampaisiin. Kyllä sitä tiedetään, että tuotevampyyrit aina valehtelevat myydessään tuotteitaan.

 

- Ky-kysyisin yöpymispaikkaa, koska autoni jätti minut tien varteen?

- Hmmm... Millä aiot maksaa? Kysyi isäntä tummumistaan.

- Mu-mukanani on muutama pullo tuotevodkaa korvaukseksi yösijasta.

- Ai? Kaupparatsuko sinä heppu olet?

- Ju-juu, olen myyjä ja yöpaikkaa vailla. Nyökkäili tuoterahojen kerääjä.

- Sepä hyvä, säästyi huominen pitkä automatka kylään, viinat kun alkoivat ehtyä. Ilahtui isäntä.

- Ol-olipa onni, että tulin juuri tänne…

- Mutta mitään muuta et sitten myy! Isäntä oli kuin Morian Balfrog Taru Sormusten Herrasta.

- En-en myy teille ikinä mitään muuta! Valahti polvilleen rukoilemaan kaupparatsu.

- Älkääs nyt suotta rukoilemaan. Muuttui isäntä kuin taikaiskusta ystävälliseksi lampaaksi.

- Toki minä noin hyvälle vieraalle annan sängyn turvaksi. Tulkaahan mukaan.

 

Kaupparatsu oli ihmeissään, kun isäntä laski haulikkonsa seinän viereen ja käski koirat jäämään, sitten pamautti ovensa voimalla kiinni ja lähti kalppimaan kohti latoa.

 

- Noh? Tuletko nyt vai jäätkö yöksi nurmikolle? Kysyi ystävällinen viljelijä.

- Tu-tulen ihan heti. Nousi tuotemyyjä maasta ylös rivakasti heinänpanijan perään.

 

Isäntä avasi latonsa oven ja siellä ei muuta näkynytkään kuin lehmiä, kasa heinää, varasto-oven ja rivi oudon näköisiä kolme reikää.

 

- Tässä sitä nyt ollaan. Kuunteles nyt reissukauppuri!

- To-toki...

- Mikäs helvetin änkytysvika sinulle on tullut vai onko se luonnollista?

- E-ei minulla vikaa ole, tupakoida saattais...

- Täällä mitään poltella, en halua grillattuja kylkejä saada riesakseni! Polta ulkona! Jylisi isäntä.

- Selvä on, sir! Nöyrä kauppakassi asettui.

- Ystävällistä, kun herroittelet. Ilahtui pimeyden isäntä saamastaan huomiosta.

- Et sitten tuiki lehmiä tuolla korsipipelollasi eikä näitä reikiä ja nukut tuossa heinäkasassa.

- Selvä on, sir.

- Ulkona tupakoit, onko selvä? Tarkisti isäntä.

- Se tuli selväksi, sir.

- Hyvä. Huomenna selvitellään ja tilataan hinausauto paikalle. Lauhkea isäntä totesi.

- Kovin ystävällistä teiltä, sir.

- Hyvä. Nyt lähden talooni juomaan tuliaisiasi ja öitä teille. Lähti isäntä jo taloaansa kohti.

- Öitä teille, sir.

 

Hän käväisi ulkona röökillä ja alkoi mietiskellä isännän sanoja ”Et tuiki näitä reikiä...”, mikähän niissä oikein on? Luulisi niiden olevan jotain kiinni laitettavaksi eikä pantavaksi. Eihän minulla ole niin ruipelo penis... Tai siis korsiheinän kokoinen jatke.

 

Ladon sisään tultuaan hän havaitsi, että heinäkasan päälle heittäytyminen ei olisi miellyttävää, koska ne korsit pistävät häiritsemään unen saantia, joutui hän sitten etsiskelemään isoa, tyhjää säkkiä heinäsänkynsä päälle. Nukkumisen makuun päästyään hän nukkui tovin, mutta ei pitkään.

 

Hänen untansa häiritsi se kolmen kolon rivi ja uteliaisuus otti vallan. Hän ei uskaltanut hiippailla tutkiskelemaan sitä riviä kiinnipaljastumisen pelossa vaan päätti katsella ladon ovesta, että onko valo isännän talosta sammunut? Tai se itse isäntä. Pitkään piti odotella, että valo talosta sammuisi ja sammuihan se vihdoin.

 

Nyt hänet valtasi poikamaisen innostuneisuus kipaista vilkaisemassa mystisiä ympyröitä. On hän kyllä kuullut väitteitä ufojen jättämistä heinäpeltoihin olevista kuvioista ja piti niitä kiehtovina mutta nämä kolot päihitti kiinnostavuuden asteikossa.

 

Kaupparatsu tutkiskeli ensimmäistä koloa ja tunnisteli sitä työntämällä sormellaan ja totesi sen olevan lämmin ja kostea, heti hänen nahkainen viisarinsa nousi pikku hiljaa kuin tunkki vipua väännellen. Hänen oli pakko koettaa, että miltä tuntuu. Hetken tehtyään temput ja totesi, että kyllä tuntui hyvältä mutta miltähän tuo toinen kolo tuntuisi. Hän työntyi siihen ja huomasi sen olevan edellistä tiukempi ja teki parit temput. Kyllä oli paljon parempaa mutta mitähän tuo kolmas tekisi?

 

Hän innokkaana puikkasi nakkinsa siihen, sehän imi sisäänsä mutta sitten sattui ihan kivuliaasti ja lähes repäisevästi. Hän kiljaisi ja yritti kiskoa namipallonsa irti, mutta siinä se vaan istui kuin tatti. Kauhuissaan mietti, että miten pääsisi irti ja nukahtaakaan ei voinut, sillä muuten repeytyisi koko sukuelin irti ja hän epätoivoisena pohdiskeli tulevaa kohtaloaan kun isäntä tulisi paikalle. Itkeskellen hän ei voinut muuta kuin alistua kohtaloonsa ja seistä siinä mela kolossa koko yön.

 

Aamulla isäntä avasi ladon oven ja huomasi kauppahuijarin työntyneen luvatta korsipipelonsa kaikkiin koloihin.

 

- Saatanan perkele! Menit sitten huoranpenikka työntämään spitaalisen tikkuruokosi noihin reikiin?!

 

Jopa kuningas Lucifer helvetissä olisi paska jäykkänä isännän jylinästä ja vuodatuksista ja kraattereiden liekit jäähtyisivät hetken. Isäntä otti tuppeestaan jumalattoman suuren puukon ja ajatteli tappaa kauppakulkurin paloittelemalla tämän ja jauhaa teollisuuslihamyllyssä, syöttää tämän jäämistöt sioille rehuina. Kauppuri pyysi itkiskellen armoa ja tekisi mitä tahansa, jotta säästäisi hänen henkensä rupeamalla orjaksi tekemään töitä.

 

- Vai sellaista palvelusta annat minulle, kirottu sontasittiäinen?! Mulkoi isäntä murhaavasti.

- Ju-juu. Py-pyydän sitä...

- Sinulle änkytysvika näyttää olevan tapa? Osoitti isäntä puukollaan hänen kalleimpaansa.

- Ei! Minulla ei ole mitään muuta tapaa elää kuin ansaita olemattomilla kaupoilla!

- Hyvä on. Sinulla on kaksi tapaa. Voit kiskaista käärmeesi irti ja kuolla verenvuotoon tai…

- Anna armoa?! Parkui kauppakassi.

- Rauhoitu, sillä annan sinulle työpaikan ja ylläpidon. Kiinnostaako? Lauhkea isäntä virkkoi.

- Ky-kyllä! Mitä vaan!

- Hyvä on. Tiedätkö mitä nämä reiät ovat?

- En?

- Ensimmäinen kolo on vaimoni, toinen on tyttäreni ja tuo kolmas sinä kelvoton, on lypsykone.

- Täh?

- Lypsykone, se päästää tikkusi irti vasta 200 litran jälkeen.

 

Kaupparatsulle annettiin töitä ja ylläpitoa mutta hän ei varmaan ajatellut vakituisen työn olevan sellaista kuin olisi toivonut. Koska nyt kolmen kolojen rinnalla oli neljäs kolo. Isäntä keräsi paikallisilta himokkailta rahaa mutta neljännen kolon hän antoi ilmaiseksi köyhien riemuksi.

 

Ei olisi kannattanut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset