*

topira Kirjoita kun sinusta se on hauskaa tai juolahtaisi mieleesi

Eepos-blogini osa 1

Minua ravistettiin väkisin hereille. Ihmettelin, että missä minä oikein olin. Olin baarissa pöydälle nukahtaneena.

 

- Oli sinua vaikea herättää! He kieltäytyivät tarjoamasta sinulle olutta, kun olit ihan torkahtamaisillasi ja he pelkäsivät, että hukut olueeseesi naama tuoppiin upottamisena ja viranomaisten kanssa tulisi vaikeuksia selittää hukkumistasi.

 

- Vitut viranomaisista. Hankkikaa olutta nyt ja heti, suutani kuivaa kuin hiekkaa olisi kurkussa. Miten me muuten päädyimme baariin?

 

- Joo, meidän Saabimme simahti kesken matkan ja oli pakko työntää sitä tänne baarin parkkipaikalle. Luulen, että bensiini loppui kesken matkan teon vaikka mittari osoittaa bensiiniä olevan riittävästi?

 

- Kopautitteko sitä mittaria?

- Emme?

- Siinä on tyyppivika, se aina valehtelee olevansa täynnä löpöä.

 

- Tossa sulle olutta, ilmoitti Vakooja yllättäen selkäni takaa. Edellinen reissumme hotellissa oli niin kornia kuin mahdollista ja olisi voitu jättää ne hiton kyrilliset sokeriputkilot pois, niin meillä olisi nyt joku matkan päämäärä mutta nyt emme tiedä, että mihin me oikein ajamme?

 

- Älä nyt viitsi Vakooja muistuttaa minua menneistä, päätä vähän kivistää. Otin horpun oluestani ja muistelin menneitä ja koitin miettiä meidän todellista paikkaa, olimmeko reaalimaailmassa ja missä hitossa olimme nyt? Muistelin menneitä aikoja vuodesta 2015:

---------------------------

”...Käännyimme automme suoraan autokauppaan. Joku palvelualtis autokauppias riensi luoksemme ja kysyi heti automme merkkiä.

- Tämähän on mahtava automerkki! Varmaan kuuskytlukulainen...
- Ei me tiedetä.
- Ettekö, saatte heti kaupan päälle 100 euroa lisää rahaa eikä siinä kaikki...
- Eikö muka?
- Havaitsen negatiivisen olettamuksen, mutta saatte kaupan päälle Saabin 96:n, jolla voitte matkustaa ongelmitta paitsi ei talvisin.


- Saatte meiltä takakontista puhdasta lasolia maksutta.
- Ihanko totta? Voiko siitä hiukan maistaa? Innostui autokauppias.
- Ota vaan pois, kaivettiin me takankontista hiukan kun samalla siirrettiin hyvät aineet tuohon tarjoamaasi Saab 96:iin.

Siihen autokauppias paiskasi takakannen heti kiinni ja kysyi meiltä miksi kiirehdimme automme myymistä. Kerroimme, että meillä on lasti monennäköistä hyvää kilipulloja. Autokauppias helpottui kannabisepäilyksistä huolimatta ja myi Saab 96:n helpolla kolmella lasolilla ja 100 euroa annettiin käsiimme.

Aioimme jatkaa matkaa mutta ensin täytyi täyttää bensatankki ja hankkia vähän matkasyötävää huoltoasemalta. Kun revohka palasi autolle ostoksineen ja yksi tyypeistä osui onnettomasti klabillaan suoraan pölykapseliin ja se tipahti kolahdellen. Pölykapselin sisältö levisi maahan ja paljastui useita valkoisia, taipuisia putkiloita. Kuka nosti yhden tarkistettavaksi ja kertoi, että siinä lukee kyrillisiä kirjaimia mutta kuva esittää kahvia ja ovat sitten sokeriputkiloita.

- Miksi ne on piilotettu pölsyyn eikä esimerkiksi hansikaslokeroon? Vakooja ihmetteli.
- En tiedä, ehkä tullin elintarvikerajoituksen takia haluttiin tuoda erinomaiset kahvisokerit rajan ylitse? Kuka sanoi ravistellessaan putkiloa korvansa juuressa, että kuuluuko sieltä rahinaa?
- Eiköhän oteta ne talteen ja juodaan jossain yöpymispaikalla kunnon kahvit. Leija hykerteli.

Otettiin jokaisista pölykapseleissa virunneet sokeriputkilot ja sullottiin ne hanskalokeroon ja jatkettiin sitten matkaa kohti päämäärää.

Saavuttiin paikalliseen matkustajakotiin ja majoituimme harvinaisen tilavaan huoneistoon. Keittelimme kunnon sumpit ja kaadettiin sokerisuppiloiden sisällöt niihin ja hörpättiin. Jokaisen heebon päissä tapahtui kummia...

 

...Ihmettelinkin kaataessani sokeriputkiloa, että miksi se ei ole rakeista vaan niin hienoa kuin tomusokeria. Tuli nopeasti aika varmasti selväksi se tosiasia, ettei kahvissa ollutkaan mitään sokeria vaan ehtaa LSD:tä. Otimme koko kööri reilun vaarallisen annoksen LSD:tä, koska me skoolasimme kahvikupit pohjanmaan kautta ja välittömästi jokaisilla alkoi tulla ankaria aistiharhoja.

- Vittu, telkkarista tulee jännittävän hyvä sarja Leijulaaksosta, katsokaa hei heti! Huusi Nimetön.

Tuijotimme ihmeissämme Nimetöntä, joka tuijotti herkeämättä pimeää telkkarikuvaa. Huomasin, että telkkari on hyvin vanha, jonkinlainen matkatelkkari.

- Tajuatko sinä lapsi, ettei telkkari ole päällä eikä se varmasti näytä kuvaa vaikka sen laittaisi päälle?
- Turpavärkki soukemmalle ja paa vähän ääntä korkeemmalle! Nimetön kajautti vihaisesti.

Katselin Nimetöntä ja siinä se vaan katseli ja oli iloisempi kuvitellessaan volyymin nousseen sopivaksi. Leija ponnahti sohvalta ylös eikä halunnut enää kuunnella valittavaa Nimetöntä ja sai äkillisen innostuksen, hän juoksi kylpyhuoneeseen ja huhuili siellä meitä tulemaan paikalle. Menimme katsomaan, sillä emme ole vielä kertaakaan käyneet siellä kusella tai suihkussa. Hämmästyksemme oli valtava, miten ihmeessä matkustajakodin huoneistossa voi ikinä olla tällaista jättimäistä teollisuuspesukonetta?! Tämän murjun täytyy olla ainoa laatuaan koko maailmassa, jonka varustuksessa löytyy uskomaton yksilö.

Huikkasin Nimetöntä myös katsomaan mutta kuului vaan käsky pitää leipäläpeni kiinni sen rakkaan TV-sarjan takia.
Meidän täytyi varmaan kärsiä joukkoharhasta LSD:n takia mutta huoli oli turha, sillä Leijahan siellä rummussa oli odottamassa ja kumisi:

- Halusin näyttää teille hauskan leikin, mä haluan pyöriä tän sisällä!
- Toimiiko tämä masiina vielä? Ihmettelin katsoessani ruutua.
- Kohtahan se nähdään, laita kone hyrräämään! Vinkui Leija kärsimättömästi.
- Enkä laita! Mieti vähän miten röpsähdät palasiksi lingotessa ja punaisen ikkunan takaa ei näe kuinka elossa olet?!!
- Mut mä tahtoon!
- Tule jo pois sieltä!
- Enkä!
- Tehdään tarjous: Jossain vaiheessa me voimme lykkiä sinut mäeltä traktorirenkaan kanssa, jos tarpeesi niin kovasti vaatii mutta ei nyt?
- Joo! Vastasi Leija lapsenomaisesti silmät sädehtien.

Leija könysi hökötyksen sisältä selvästi onnessaan tarjouksestani. Vasta nyt huomasin, että tämäkin kylpyhuone on iso kuten olohuoneessa, lavuaari on kyllä normaalin näköinen mutta siinä pötkötti vieressä käsikäyttöinen vesipumppu ja suihkupaikassa toimi toinen modifioitu vesipumppu, jonka suussa johti kumiputki sinne kattoon, jossa roikkui vesikannun suukappale. Aika vaivalloista pumpauttaa ja yhdellä kädellä pestä itseään jääkylmässä vedessä, selkäpiitäni hykerteli. Poistuessamme havaitsin, että vessanpytty oli karmiva, siinä pönöttivät kaksi pyttyä kuin siamilaiset kaksoset.

Onpa ihanan romanttista, jos minä istun pytyllä vääntämässä torttua ja Lepakko lorottaa siinä vieressä ja kyselee kuinkas ilmoja pitelee? Painuimme kaikki takaisin olohuoneeseen ja järkyttyneenä katsoimme, että telkkarista toden totta pyörii telkkarisarja Leijulaaksoa! Vakooja ilmoitti:

- En jaksa tätä, lähden vetäytymään kellariin!
- Täällä mitään kellaria ole! Järkiinny!

Vakooja piti päänsä ja kiskaisi hämmästyksekseni oikeasti lattiasta avattavan kellariluukun, joka kirskui kuin sitä ei olisi avattu todella pitkään aikaan. Sinne sitten Vakooja katosi kuin pieru saharaan. Nyt vasta huomasin, että minkälaisessa huoneistossa me oikein ollaan ja oli oikein pakko tarkistaa, etten varmasti kärsi hallusinaatioita vilkaisemalla etuovesta käytävälle. Käytävä oli nykyaikainen ja siisti kuten matkustajakodin kuuluu olla, sitten vilkaisin huoneistoamme, se oli todella vanhanaikainen ja täynnä omituisia tavaroita. Tästä ovesta sisään tuntui kuin olisi mennyt aikaikkunasta menneisyyteen ja samalla tullut paradoksaalisia esineitä ristiin rastiin.

Päätin herättää Nimettömän ottamalla telkkarin ja särkeä heittämällä sen maahan. Nimetön raivosi ja selitin sille, että järki hoi nyt tuli kiire lähteä etsimään Vakoojaa tuolta kellarista ja mehän ei kauaa enää jäädä tänne yöksi vaan jatketaan matkaa.

Kellarin tikkaat olivat aika jyrkät ja siellä näkyi olevan pimeää, könysimme kuitenkin kaikki yllättävän pitkään ennen kuin tasainen maa tuli vastaan. Hämärästi näkyi olevan, että tämä on todella pitkä käytävä. Valokatkaisinta käännellessäni ei valoa tullut esiin. Sytytin taskustani löytyneestä sytkäristä valoa ympärilleni. Tämä on todella vanhanaikainen, kosteat seinät kivimurikoineen ja seinässä ollut plakaatti paljasti mikä tämä mystinen kellari oikein oli. Toisen maailmansodan aikainen natsien bunkkeri. Miten vitussa tavallisen matkustajakodin alla voi olla vieläkin natsien bunkkeri? Yritin hitaasti kävellä käsi ojossa haparoiden, sillä LSD-päissään voi kuvitella kaikenlaista. Pitkä käytävä voi valehdella samalla tavalla kuin olisi katselisi kiikarit väärinpäin ja sitten vauhdissa mäjäyttäisin turpani seinään todellisuudessa pieneen maakellariin.

Huhuiltiin Vakoojaa tulemaan valoamme kohti, mitään ei kuulunut ja oli pakko jatkaa matkaamme eteenpäin...

 

...Osuimme johonkin aikarepeämään ja saavuimme autolla outoon paikkaan ja kyltissä luki Deadwood, ihmettelimme miten tupsahdimme johonkin 1870-luvun paikkaan.

Etsimme erästä hotellia, jossa majoittua kun mukana oli pari kassillista viinaa kaikille. Hotellissa ei kukaan ollut paikalla, joten hipsimme rappusia pitkin varaamaan jonkun hotellihuoneen.

Avattuamme oven, siellä makasi eräs mies mahallaan ja ilmoitti: ”Voisiko joku nyt hieroa selkääni?”
Eräs meistä halusi vähentää epäilyksiä tunkeilijoista ja tarjosi hieromataitojaansa.

Hän ryhtyi hommiin ja hieroi olkapäitä ja ilmoitti: ”Kyllä sinulla naksuilee ja rystyilee, olet tosi huonossa kunnossa.”

Tähän mies ilmoitti: ”Et edes koskenut olkapäitäni kuin hiukan.”
Se nimeltä Typerys olikin ikänsä vanhuuttaan katkonut kaikki sormensa ja pyysi vielä mieheltä avaamaan oman voitelutuubinsa kun omat sormensa eivät siihen taivu. Mies katsoi ihmeissään tuubia ja ihmetteli meidän nykyaikaisia t-paitoja ja housujamme. Katsoimme parhaaksi repiä nykyaikainen tuubi pois ja selittää miehelle, että me emme ole olemassa ja juotimme hänet tolkuttomaan humalaan.

Verotimme viinastamme Typeryksen viinaosuuden pois ja häivyimme paikalta takaisin autoon.
- Aja nyt meidät helvettiin täältä!

Typerys olikin kuskina ja ilmoitti, ettei omat nakit taivu virta-avainta kääntämään.
- Poistu kuskin paikalta kun minä itse ajan!

Virta-avainta kääntäessäni ihmettelin, että mitäs nyt vikaa on?
- Mitä pirua nyt?

Takaistuimessa Vakoilija ilmoitti, että meillä saattaa olla vähän bensa lopussa. Kinasteltuamme selvisi, että bensiini loppui juuri valitsemattoman hotellin eteen ja jouduttiin Typeryksen takia hoitelemaan sen miehen nukkumatin maille.

Niinpä me päätettiin ottaa hevosrattaat ja painua niillä pois paikalta.
- Eikö meille tule ongelmia sotkeaksemme oman aikamme tähän?, ilmoitteli Vakooja.
- Mitä tarkoitat?
- Auto jätettiin tuonne keskelle Deadwoodin katua ja me ratsastamme vankkureilla pois, eikö ne aiheuta häiriöitä historiaan?
- Voi nyt jumalauta...

... - Millä me tankkaamme sen automme?
- Kai se pontikka auttaa? Ehdotti Joku.
- Kelpaako se ajoneuvolle?
- Ei se riko autoa ennen kuin letkut sulaa?

Käännyttiin sitten vankkurien kanssa takaisin Deadwoodiin ja pysähdyttiin erään kapakan eteen. Onneksi siellä oli ihminen ja kysyin siltä, että löytyisikö 40 litraa pontikkaa myytäväksi? Mies ilmoitti, ettei kukaan täytä vatsaansa 40 litralla tai selviäisi määrässä hengissä.

- Mutta kun olisi tarkoitus juottaa jollekulle muulle?
- Mille muulle, kuka tarvitsee noin paljon?
- En tiedä tarkalleen...
- Ettet vaan itsellesi?
- Ööh, tuota... hevosille...
- Ei jumalauta, juotatko hevosille noin paljon pontikkaa?
- Eiei, siis, siinä on monta heppaa... Vaikea selittää.
- Sinä nyt huijaat. Muka monta heppaa, näytä niitä heppojasi.
- Hyvä on, muttet tule pitämään näystä, se on metallinen kapistus.
- Säilytätkö hevosiasi jossain metallikopissa?
- En, näet sen paremmin ulkona.

Täytyi tässä vähän näyttää henkilölle pihalla, että juuri se metallinen esine haluaa juomaansa. Hän hämmästyi näkemäänsä ja suostui myymään pontikat mutta rahalla. Yritin esitellä hänelle euroja ja hän ihmetteli niitä rahoja ja ilmoitti ettei ne kelpaa. Leija päätti tulla apuun ja tarjosi halvan kellonsa pontikoiden hinnaksi. Myyjä katsoi kelloa ja totesi sen olevan tosi hieno, hän ei ole sellaista ikinä nähnytkään.

- Hyväksyn tämän ja lähtekää nyt pois, oudot vaatteet ja rahat. Onneksi ei teitä tarvinnut tapattaa kun oli eurorahojen sijaan hieno kello. Nyt jään juopottelemaan kunnolla ja kuvittelen, ettei teitä ole olemassakaan.

Otin ne eurot pois, eihän ne kelpaa kohta kenellekään mutta vaikuttaisivat aikajatkumoon, jos jättäisin ne toisten ihmeteltäviksi. Tankkasimme automme ja se ihme kyllä lähti iloisen hyrräisesti käyntiin. Häivyimme äkkiä paikasta pois mutta kohta tämä Nimetön ilmoitti syöneensä kapakassa salaa ruokaa.

- Oksenna nyt helvetissä ne ruoat pois, ne saattavat vaikuttaa meidän aikaamme!

Pahaksi onneksemme Nimetön päätti oksentaa takaikkunasta juuri ulos ilmestyneen pormestarin saappaisiin mutta huristelimme heppoinemme onneksi ehkä kohti aikarepeämää ja toivottavasti pormestarikin otti ryypyt unohtaakseen näkemänsä... ”

----------------------

Minua ravisteltiin taas hereille ja otsani oli tuopin reunuksissa kiinni. Näytti kuin olisin joku aurinkojumala Ra hetkellisen tatuoinnin kanssa. Tämä tarinointi oli aina ollut eepoksellista. Tarkoitus oli, että joku toinen jatkaa tarinaa eteenpäin mutta minä olin joutunut yksin tarinoimaan erilaisia selkkauksia.

 

Noh, tarinointi jatkuu taas pian eteenpäin, kun joku meistä hulluista repii housut alas ja baarinpitäjä ei tykkää näkemästään… Toivottavasti joku jatkaa tarinaa tai sitten minä vaan jatkan tätä hullua tarinaa eepoksittain.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset